Henri Puputti on valmistautunut pesäpallokauden huipennukseen suuren surun keskellä.

Puputti, 41, saattoi Veikko-isänsä viimeiselle matkalle Kankaanpäässä elokuun puolivälissä. Koskettavan siunaustilaisuuden jälkeen Manse PP:n tähtipelaaja yritti siirtää ajatuksensa seuraavana päivänä olleeseen Superpesiksen pudotuspelien avausotteluun.

On selvää, että raskas hetki ja sitä edeltäneet päivät ovat jättäneet syvät jäljet kokeneeseen koppariin.

– Pyritään keskittymään peliin mahdollisimman hyvin, mutta ihminen ei voi välttämättä tunnetiloillensa mitään, Puputti sanoi elokuun puolivälissä tehdyssä haastattelussa.

Puputin isä siirtyi ajasta iäisyyteen heinäkuun lopussa vaikean sairauden murtamana. Alzheimerin tauti vei vähitellen muistin ja vaikeutti tuntuvasti loppuvuosien elämää. Ison jäljen urheilujohtamiseen ja kuntoutukseen jättänyt, paralympialaisissa viisi kultaa jääratakelkkailussa voittanut Veikko Puputti kuoli 79-vuotiaana.

– Tähän tapahtumaan pystyi valmistautumaan jo useamman vuoden, kun näki isän kunnon laskevan. Ja huomasi, ettei hän ollut enää oma itsensä. Silti et tiedä miltä tuntuu, kun homma on ohi. Se iskee rajusti.

Puputti kävi tapaamassa isäänsä kankaanpääläisessä hoivakodissa vielä kuolinpäivänä.

– Viikonloppuna tuli tietoa, että nyt saatetaan viettää viimeisiä päiviä. Isä ei tunnistanut minua enää pariin vuoteen, vaikka välillä tuntui siltä, että vastakaikua tuli ilmeillä ja eleillä.

Vaimonsa Sirkka-Liisan potilas tunnisti ihan hyvin melkein loppuun asti. Elämänkumppani vieraili miehensä luona lähes joka päivä.

– Isä tarvitsi hoitoapua jo ennen hoivakotiin siirtymistään. Äiti ei voinut jättää häntä yksin, koska homma ei toiminut. Isä saattoi syödä sipulin omenana ja juoda oliiviöljyn mehuna. Tämä on ollut varsinkin äitille pitkä ja raskas prosessi.

Puputti kävi katsomassa isäänsä noin kuukauden välein.

– Ne olivat itselle kovia reissuja, kun näki isän täysin avustettavassa kunnossa. Hänet piti nostaa tuoliin ja syöttää. Oli aika raskasta katsella vierestä.

Huippupesäpalloilijan kroppa reagoi isän poislähtöön omalla tavallaan.

– Tulin kipeäksi pian kuoleman jälkeen. Tapahtuma varmaan laukaisi sairauden. Olin melkein viikon neljän seinän sisällä flunssakuumeen takia.

Veikko Puputti (vas.) seurasi ahkerasti poikansa Henrin otteluita. Kuva kesältä 2019, kun Puputti pelasi Seinäjoen Jymyjusseissa. Kuva: Veikko Puputin kotialbumi

Joukkue on ollut Henri Puputille tärkeä terapiapaikka. Tässä Puputti riemuitsee vieressä olevan Juuso Myllyniemen kunnarista. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti

Puputin sisällä on kulkenut voimakkaita tunnevyöryjä raskaan hetken jälkeen.

– Ensimmäisen viikon ajan itkin joka kerta, kun ajoin treeneihin. Purkauksia tulee edelleen. On pelkästään hieno asia, kun tunteet tulevat vahvasti pintaan. Silloin olisi jotain vikaa, elleivät ne tulisi. On annettava itselle aikaa.

Pitkän ja menestyksekkään uran tehnyt Puputti on elänyt ja hengittänyt pesäpalloa jo neljännesvuosisadan.

– Kuoleman jälkeen pesis on tuntunut vähäpätöiseltä asialta. Ei niin, ettei homma kiinnostaisi, mutta asiat ovat asettuneet oikeaan perspektiiviin. Totta kai pelaan tosissani edelleen, mutta maailmassa on vakavampiakin juttuja. Suhtautuminen on erilaista, Puputti kuvaili.

Maailma näyttäytyy toisenlaisena.

– Oma innostuminen asioista on nyt vähän maltillisempaa. En pysty olemaan kaikista jutuista niin iloinen kuin olin aiemmin. Surullisia hetkiä tulee astetta enemmän.

Henri Puputti on taitava lyöjä. Kuva: Toni Repo / Aamulehti

Henri Puputti on voittanut neljä Suomen mestaruutta, joista viimeisimmän Tampereella Manse PP:ssä kesällä 2021. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti

Joukkueen kanssa toimiminen on ollut Puputille parasta terapiaa.

– Olen sanonut jätkille, että olkaa niin kuin ennenkin. Älkää antako tämän vaikuttaa millään tavalla. Olen neuvonut heitä kysymään kuulumisia, jos he haluavat tietää päivän fiiliksen. Tämä tilanne jatkuu niin kauan kuin se jatkuu. Kun läheinen kuolee, tunnetilat kestävät loppuelämän. Välillä ne tulevat esiin vahvempina, välillä heikompina.

Puputti tietää, että isä haluaisi hänen jatkavan uraansa niin pitkään kuin mahdollista. Tuore jatkosopimus Manse PP:n kanssa todistaa, ettei lopettamisaikeita olekaan.

– Olen varma, että isä seuraa jollain tavalla pelejäni myös jatkossa. Viimeisinä elinvuosina tunnistaminen oli niin ja näin.

Kun isä oli vielä voimissaan, hän kävi katsomassa poikansa edesottamuksia Seinäjoella, Nurmossa ja Vimpelissä.

– Meillä oli isän kanssa tosi tiivis suhde ennen kuin lähdin reissun päälle parikymppisenä. Hän oli tuki ja turva. Pelivuosina kävin kotona aina, kun kiireiltäni ehdin. Soittelimme myös aika usein. Toki 20–30-vuotiaalla jätkällä on välillä omiakin juttuja.

Puputti on ymmärtänyt elämän rajallisuuden konkreettisesti isän kuoleman jälkeen.

– Loppuvaihe voi olla hankalakin, kun tulee sellaisia sairauksia, joille ei voi mitään. Ne voivat viedä ihmiseltä elämänilon pois. Sen neuvon antaisin, että kannattaa olla vanhempiensa kanssa tekemisissä ja huolehtia heistä. Jossain vaiheessa tämä loppuu. Jos on jättänyt jotakin tekemättä, sitä ei saa takaisin.

Ihmiset kokevat itsensä usein kiireisiksi hektisessä nykymaailmassa.

– Vaikka aina ei jaksaisi eikä oikein kiinnostaisikaan, kannattaa käydä tapaamassa läheisiä. Se onnistuu varmasti, kun unohtaa tekosyyt ja näkee vähän vaivaa.

Puputti on saanut runsaasti mieluisia yhteydenottoja isän lähdön jälkeen.

– Ne ovat lämmittäneet mieltä. On ollut hieno nähdä, kun niin moni ihminen on välittänyt ja elänyt mukana.

Miesten Superpesiksen finaalisarja alkaa viikonloppuna. Avausottelu Manse PP–Sotkamon Jymy la klo 16.30. Kolmella voitolla Suomen mestariksi.

Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti

Syntyi 26.7. vuonna 1983 Laukaassa.

Aloitti pesäpallouransa Kankaanpään Mailassa.

On pelannut Superpesistä KaMassa (2000–01), Seinäjoen Maila-Jusseissa (2002–04), Nurmon Jymyssä (2005–08), Vimpelin Vedossa (2009–18), JymyJusseissa (2019–20) ja Manse PP:ssä vuodesta 2021 lähtien.

Neljä Suomen mestaruutta (2010, 2016, 2017, 2021), seitsemän SM-hopeaa (2005, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015, 2022), neljä SM-pronssia (2004, 2008, 2009, 2018).

Kahdeksantoista Itä–Länsi-ottelua.

Superpesiksen etenijäkuningas 2006.

Superpesiksen kärkilyöntikuningas 2010, 2011 ja 2013.

Vuoden pesäpalloilija 2010 ja 2017.

Kultainen maila 2010 ja 2011.